TORKKUPEITTO KISAKATSOMON PÄÄTYÖNÄ

Hjertegarn Lima - langasta virkkaamani peitonpalat ovat olleet muutaman päivän kisakatsomoni päätyönä. On tämä vaan melkoisen koukuttavaa puuhaa tämä virkkaaminenkin ja ihanaa kun saa touhuta kaikkien ihanien värien kanssa oikein kunnolla. Harvoin paitoja neuloessa saa käyttää näin paljon kauniita värejä yhdessä työssä ja minä rakastan värejä. Tämä on hauskaa.

Kokoan peittoa aina 6 palan rivi kerrallaan. Näin ei jää inhottavaa palojen kokoamis- /  lankojen päättelypuuhaa loppupuhteiksi. Tässä systeemissä peitto kasvaa vähän kuin itsestään pikkuhiljaa ja on kiva nähdä miltä se näyttää aina kun se kasvaa rivi riviltä.

Tässäkin projektissa tuntuu nyt olevan se ongelma etten halua lopettaa näitä palojen tekemistä ja peitto saattaa kasvaa ......ja kasvaa.....en tiedä kuinka isoksi. Tekisi vielä mieli tilata valkoista lankaa vähän lisääkin kun noita värillisiä lankoja on vielä enemmän jäljellä ja eihän niitäkään voi jättää käyttämättä . Minulla kun ei ole tapana kauheaa stashiä kotiin kerätä, vaan kaikki langat vain äkkiä valmiiksi töiksi.

Ja nyt tuli jännät paikat. Ylin mahdollinen auktoriteetti tuli tarkistamaan työni laadun ja sen että sopiiko peittoni myös hienohelmojen makuualustaksi.

Haistellaan...ja kääntyillään ja mietitään...Kelpaisikohan tähän mennä loikoilemaan ?

Hyväksyntä tuli ! Nyt voin jatkaa hommaani hyvillä mielin.

Pakko vielä kertoa että piti jo tähän postaukseen lisätä kuvia uudesta kauniista rukistani jonka sain lahjaksi ihanilta sukulaisiltani jotka kävivät torstaina minua katsomassa. Niin isot halit ja kiitokset Pirjo - Liisalle ja Jelenalle että olen vieläkin liikuttunut ja iloinen ihanasta, huomaavaisesta ja anteliaasta lahjastanne. Kyllä ihmisen kelpaa kun on noin ihania ihmisiä lähisuvussa. Rukkini on kaunis kuin koru ja hänet on valmistettu v. 1921 eli hän on jo kokenut ja arvokas Lady. Ammattilainen omalla alallaan hän on myös aivan selkeästi ja rouva pyörähtelee ja hyrrää vielä aivan pehmeästi ja kauniisti.  Kamerani akku päätti kuitenkin juuri nyt vetäytyä päivälevolle ja se oli pakko laittaa lataukseen eli kuvia en saa juuri nyt otettua. Ensi postaukseen lupaan hänestä kuvia. Kaunis Lady ja nimi on mietinnässä.
Kehrääminen on ollut jo jonkun aikaa haaveenani ja neuleystävä/ naapuri on siinä hommassa niin taitava että saan varmasti hyvää ja arvokasta opetusta hommaan häneltä. Itse en ole koskaan kehrännyt, mutta olen viettänyt lukemattomia tunteja Youtube opetusvideoita kehräämisestä katsellen ja haaveillut että pääsisi itsekin harrastusta aloittelemaan. Amerikkalaisia kirjoja ja lehtiä on tullut kanssa luettua ja ihailtua eli olen tutustunut hommaan niin paljon kuin ilman välineitä olen vain voinut.  Serkun kanssa olen asiasta jutellut ja hän on niin ihana ja huomaavainen ihminen että oli ottanut äitinsä kanssa asiakseen löytää minulle välineen haaveeni toteuttamiseen. Lisäksi hän oli hakenut minulle Villavyyhdistä ison letin ihanaa Corriedale - villaa millä pääsen harrastuksessa hienosti alkuun. Olen niin onnellinen ja onnekas.