maanantai 28. huhtikuuta 2014

HUGO NEULEPUIKOILLA TAAS VÄLILLÄ

Käsien pahasti kipeytyessä tuossa virkkaamisessa palailin taas välillä itselleni tutumpaan puuhaan eli neulomiseen. Kaivoin pojalle aloittamani Hugo-paidan taas esille ja jatkoin sen neulomsta eilisen päivän.




Tottumiskysymyshän tuo taitaa olla mutta minun ranne- ja käsiparkani kestävät paljon paremmin neulomista. Virkkaamisessa on tuo ranteiden pyöritys sen verran kovaa että koville ottaa noin pidemmän päälle. Pieni tauko siitä puuhasta on nyt pakko ottaa vaikka kuinka harmittaisi ja palailen peittooni kun kädet ovat hiukan levänneet.


Eipä sillä, Hugon esiin ottaminen oli taas mukavaa. Coast- lankaa on kiva ja kevyt neuloa ja mallikin on kiva, joten en voi valittaa. Mukavasti se sunnuntai meni neuloessa aina kun kotihommilta ehdin. Ei ole enää paljoakaan neulomista  jäljellä niin saan paidan takakappaleen valmiiksi.


 Lauantai-illan ilona minulla oli vielä tämä äidiltä jäänyt klassikko v. 1970. Tammen kustantama Pitsinvirkkaus-kirja. Otin myöskin äidiltä jäänestä varastoista valkoista kalalankaa ja virkkasin Hämähäkki nimistä välipitsiä. Pitsit olisivat tulossa uusiin tuleviin tyynyliinoihini jotka ovat suunnitteilla. Tyynyliinoja tarvittaan aika monta koska tyynyjä on 9kpl, joten kesän aikana jos saisi kaikki valmiksi niin hyvä on. Ensimmäiseen tyynyliinaan  on pitsit jo valmiina, ne sain virkattua lauantain aikana koska pitsimalli on niin helppo.



Koukkuna minulla oli 2mm KnitPro Waves tuosta setistäni josta olen aiemminkin kirjoitellut. Koukkukoko oli ehkä hitusen liian iso ja tilasinkin 1,5mm ja 1,75mm koukut Titityyltä tuleviin välipitsiprojekteiini. Äidin jäämistöstä löytyisi kyllä pieniäkin virkkuukoukkuja, mutta kun ne on noita tavallisia alumiinisia eikä näitä paksuvartisia niin en pysty niitä käsissäni oikein pitelemään.
 

 Nämä pitsit saavat nyt kuitenkin kelvata ensimmäiseksi harjoitustyökseni , sillä edellisestä pitsinvirkkaamisesta on varmasti ainakin 15v aikaa. Olenkin taas ihan kuin aloittelija ja sehän sopii kaikka hommia on aina kiva opetella tekemään paremmin.


Lisäksi metsästin vielä Lyydiaan uudet pellavaiset nyörit. Lady saa paksummat ja kunnollisemmat nyörit itseensä, kunhan ehdin vielä ne paikalleen asentaa. Kokeilen vielä käytännössä kumpi näistä vaihtoehdoista toimii paremmin kun löysin kahta eri paksuutta narua.Taitavat olla n. 1,5mm ja 2,5mm paksuisia.




 Lyydiassa on tällä hetkellä ollut tuollaista paksukoa kalalankaa nyörinä ja kohtuullisesti sekin on toiminut, mutta haluan kokeilla tuollaista pellavaistakin vaihtoehtoa miten se toimii. Puuvillainen lanka on ollut kuitenkin ehkä vähän ohutta tähän tarkoitukseen ja lisäksi kun sitä ei voi ommella yhteen niin solmukohta on vähän hankala ja aukeilee aina välillä. Jännää tämä perinnerukkiin tutustuminen. Todella kivaa ja koukuttavaa puuhaa.

4 kommenttia:

  1. Pitsireunaiset (vaiko keskelle?) tyynyliinatko? Vau. Haaveeni olisi pellavaiset vuodevaatteet itsevirkatulla pitsillä. Tosin mun taidoilla joku muu saisi virkata pitsin, ja hintaakin mokomille taitaisi itsetehtyinä tulla ainakin riittävästi. Mutta vähänkö on hieno projekti sulla menossa!

    VastaaPoista
  2. Minna mietin vielä minkälaisia kaikkia liinoja aion tehdä. Tämä pitsi tulee väliin, mutta reunapitsejäkin aion virkata. Tuo sinun haaveesi kuulostaa niin samalta kuin minunkin, mutta kanssa tuo talous ei kestä kaikkia vuodvaatteita uusiksi kerralla. Jos ompelee 12 tyynyliinaa( pitää olla muutama varalla ja vaihtari) ja pussilakanat niin kangastahan menisi ihan tuhottomasti. Niinpä tyydyn ensin tyynyliinoihin ja nekin ehkä puuvillaiset valkoiset. Ongelma vaan että mistä saisi hyvää ja tiivistä valkoista lakanakangasta kun saisi olla nettikauppa ? Monesta nettikaupasta valkoinen nimittäin loppu.
    Tällainen pikkupitsien virkkaaminen on loistava kesäkässy kun kulkee niin helposti mukana. Tyynyliinat voi ommella joko sadepäivinä tai sitten syksymmällä, kunhan nyt kangaskin ensin löytyy.

    VastaaPoista
  3. No niin, sinä sitten kaivoit sen kalalangan esille, senkin yllytyshullu! :) Minäkin olen joskus kauan sitten nuorena tyttönä virkannut lakanapitsejä, taitavat olla jossain äidin varastoissa.
    Virkkaaminen on tosiaan rankkaa hommaa ranteille - maltathan lepuuttaa kunnolla!

    VastaaPoista
  4. Sanna ihan päiväpeittoon et saanut yllytettyä kalalangasta urakoitavaksi mutta pikkupitseihin kyllä . Ihan tosi sain ihan hirrrvittävän vimman kun sait tuon kalalangan mieleeni eikä se mennyt ohi ennen kuin pengoin sitä äidin virkkuulankavarastoista. Kaiva ihmeessä sinäkin pitsiaarteesi esille ja ota käyttöön. Niitähän voi käyttää vaikka pöytäliinoihin, paitapuseroihin "pyhäyöpaitaan" tai vaikka mihin ja ne on kauniita. Nyt on minulla pakollinen stoppi virkkaamiselle hetkeksi, mutta homma jatkuu kyllä kohta...

    VastaaPoista

You can leave comments also in english if you like, thank you.